:Takaisin
< >

Nordic Business Forum

3.10.2018

Nordic Business Forum täytti messukeskuksen kahdeksi päiväksi ja minä olin yksi niistä monesta tuhannesta ihmisestä, jotka kuuntelivat huippupuhujia paikan päällä. Tapahtuma itsessään on markkinointi-ihmisen märkäuni: brändi on vahva ja systemaattisesti rakennettu, markkinoinnilla täydennetään tuotekehitystä ja asiakkaiden osallistuminen viestin levittämiseen tekee mainonnasta tavoittavaa ja houkuttelevaa.

Heidi Björklöf Heidi Björklöf Managing Director Carat Finland
https://carat-cdn.azureedge.net/media/10328/nikita-kachanovsky-494828-unsplash_square.jpg

Siinä missä ensimmäisen päivän puheenvuorot keskittyivät suorituksen – niin yksilön, kuin yrityksen – parantamiseen ja innovaatioiden mahdollistamiseen, toisena päivänä puhuttiin enemmän lohkoketjuista, tekoälystä ja teknologiasta.

Mediatoimistossa työskentelevänä minun pitäisi ehkä olla huolissani jälkimmäisistä, sillä vahva viesti oli, että välissä toimivat tahot (middle men) tulevat katoamaan. Ja sitähän me monessa mielessä olemme, median myyjän ja mainostaja-asiakkaan välissä ansaintamme hankkiva putiikki. Onneksi ihmismielellekin jäi vielä tarve tulevaisuudessa: jonkun tulee osata esittää kysymyksiä, jonkun pitää ymmärtää sosiaalisia suhteita ja ottaa tunteet huomioon vaikuttamisessa. Ja onneksi osaamisemme keskittyy myös tähän.

Tehtävälistaani tarttui kuitenkin teknologiakyvykkyyksien kehittämistä enemmän se, kuinka vaikuttaa ihmisten suorituksen parantamiseen. Seuraavassa asiat, jotka minä päätin ottaa heti seuraavana päivänä to do -listalleni:

Mahdollista oman rytmin seuraaminen ja kovan vs. rauhallisemman sykkeen jaksot työpäivässä

James Hewitt vertasi työntekijöiden suoriutumista kilpapyöräilytreeneihin ja puhui rytmeistä, siitä kuinka kukaan ei voi jatkuvasti olla korkeimman sykkeen alueella. Suoritushan ei yksilönä eikä kollektiivisesti parane sillä, että kaikki juoksevat kieli vyön alla jatkuvasti. Lepo ja keskivaihteella vetäminen ovat myös tarpeen ja kun suoritus jakautuu kaikkien kolmen kesken, paranee kokonaistulos. Jokaisella meistä on myös oma rytmimme, toiset ovat tikissä aamulla, mutta keskittyminen lähtee laskemaan ja stressitaso nousemaan päivän myötä. Toisilla se menee toisinpäin. Sinällään huomattavaa on, että kukaan ei ole parhaimmillaan keskellä päivää, jaksolla mihin työaika yleisimmin osuu. Jäin pohtimaan, miten mahdollistaa sellainen työaika, että kaikki saisivat hyödynnettyä itselleen parhaimman jakson eniten keskittymistä vaativiin duuneihin. Työaikalainsäädäntö ei kyllä paljon tue tätä pohdintaa, mutta pienilläkin asioilla voi vaikuttaa. Pakkoko ne viikkopalaverit on esimerkiksi tunkea aamu- tai iltapäivään, jolloin tulee blokanneeksi aina jonkun huippukeskittymisajasta osan keskitason keskittymistä vaativaan aktiviteettiin.

Älä anna lujimpaa huutavan dominoida

Susan Cain puolestaan ylisti introvertteja johtajina ja innovaattoreina. Meidänkin meluisassa avokonttorissamme ja se-voittaa-joka-huutaa-lujimpaa -maailmassamme on helposti riski, että menee ohi monta oikeasti hyvää johtajaa tai ideaa, jos emme mahdollista kulttuuria tai toimintamalleja, joissa myös introvertit otetaan huomioon. Jäin pohtimaan erityisesti työtilojamme, Susania lainatakseni ”one size fits for all” -työtilaa ei ole olemassakaan. Introvertit suoriutuvat huonommin meluisassa ympäristössä ja ekstrovertit taas paremmin. Vaatinee pientä järjestelyä täällä Eteläespalla, että saadaan kaikille suoritusta tehostava työympäristö. Todettakoon vielä, että lujimpaa huutava ei ehkä ole vahvin, mutta isoimmaksi itsensä fyysisesti mieltävä saa usein pumpattua päälle voittajafiilikseen. Amy Cuddy kuvasi varsin ansiokkaasti, kuinka tuuletukset ovat nykyihmisen keino tehdä itsestään suurempi ja ennen suoritusta fyysinen tuulettelu auttaa itse suorituksen onnistumista. Älkää siis ihmetelkö, jos näette jatkossa meidän jengin kädet taivasta kohden uhoamassa itselleen ennen presen alkua.

Epämukavuusalueet on toki olemassa, mutta vahvista mieluummin vahvuuksia

Nolostumisen puna nousi poskilleni viimeistään siinä vaiheessa, kun Marcus Buckingham valtasi lavan. Hänen viestinsä oli, että kaikessa tulisi keskittyä vahvuuksien kehittämiseen mieluummin kuin heikkouksien. Ei kukaan sanonut Ronaldollekaan (no okei, Marcus puhui Messistä, mutta Realin naisena pakko muokata tätä), että treenaapa vähän lisää tuota puolustusta, kun et ole siinä vahva. Ehei. Kyllä Ronaldot ja Messit ovat panneet kaikki paukkunsa kehittyäkseen entistä paremmiksi maalintekijöiksi. Kuinka mahdollistaa työympäristössä se, että kaikkien vahvuudet tulisivat ilmi ja keskittyminen niiden kehittämiseen entistä paremmiksi onnistuisi? Ainakin on pari asiaa, mitä ei pidä tehdä. Tavoitteita ei ainakaan pitäisi vyöryttää organisaatiossa ylhäältä alas. Lopputulemana on lähinnä pahaa saderyöppyä muistuttava kokonaisuus sille ressukalle, jonka pitäisi toteuttaa kaikki eri esimiestensä keskenään ristiriitaiset ala-tavoitteet. Ja entäs suoriutumisen arviointi sitten? Se, että toinen ihminen arvioi toisen suoritusta, vie homman pieleen. Tutkittu nimittäin on, että yli 60% arviosta heijastelee arvion antajaa – ei sitä jota hän arvioi.

Älä jätä strategiaa ja kehitystä vain ylimmän johdon käsiin

Vielä yksi asia, mitä haluan kehittää edelleen, on innovaatiokulttuurin edistäminen. Erityisesti Gary Hamelin esityksestä inspiroiduin pohtimaan keinoja, joilla saada kehitysideat ja innovaatiot julki. Ne syntyvät nimittäin useimmiten bottom up. Ja yhtä tärkeää, kuin varmistaa koko organisaation osallistaminen tai kanavat esittää innovaatioita on se, että niiden priorisoinnista tai yleensä edistämisestä ei päätä vain johtoryhmä (tuo joukko, joka eniten puolustaa siihen asti rakentamaansa linnoitusta muutoksilta, ja joka ei alun perinkään ehkä osannut ideoita keksiä). Lopuksi vielä usean puhujan viesti, erityisen vahvasti Niklas Zennströmin puheessa kuultu: Innovaatioiden syntymisen edellytys on lisäksi ihan erityisesti kulttuuri, joka sallii epäonnistumiset. Mahdollistetaan siis ainakin ensimmäiseksi se.

Heidi Björklöf Heidi Björklöf Managing Director Carat Finland
^Takaisin ylös