Muutama viikko sitten istuin junassa matkalla lentokentälle. Kello oli kuusi aamulla. Aika, jolloin yleensä ensimmäinen ajatus on erakoitua kuulokkeiden taakse omaan maailmaan. Tämä suunnitelma jäi kuitenkin vain ajatusasteelle, sillä parin penkkirivin päässä istuvan naisporukan keskustelu kiinnitti huomioni. Tämä oli keskustelu yritysten vastuullisuudesta.
”Kaikki mainostaa sustis sitä ja sustis tätä. Se saa ajattelemaan että kuin aitoa se sit kuitenkaan on.”
”Joo tuntuu että aika harva ihminen kuitenkin oikeesti ymmärtää mistä on kyse.”
2018 IPPC raportin julkistamisen jälkeen aika moni alkoi heräämään siihen, että omalla kulutuksella ja ostopäätökselllä onkin isompi merkitys maailmalle. Tiedostavien kuluttajien määrä alkoi korostua. Tähän muutokseen heräsivät myös brändit, jotka kiirehtivät uudistamaan pakkauksensa ympäristöystävälliemmäksi, kertomaan hiilijalanjäljestään tai sen kompensoinnista, kasvisaterioiden määrästä ja siitä mitä pidemmän ajan tavoitteena on tehdä maapallon eteen.
Molempien muutos on ollut hienoa ja herättää toivon kipinän vihreämmän tulevaisuuden suhteen. Toisaalta samaan aikaan ei ole ihme jos tämä vastuullisuusviestinnän tulva herättää ihmisissä sisäisen skeptikon ja tunteen voiko asiat olla näin hyvin kuin brändit antavat ymmärtää.
Tavallaan kyse ei ole uudesta asiasta. Jokaisella yrityksellä on varmasti aiemminkin ollut omat vastuullisuusohjelmansa ja arvonsa. Se, että niiden vaikutus ostopäätökseen on noussut, on aiheuttanut sen, että ne on nostettu isompaan rooliin maksetun median puolella ja esimerkiksi ympäristöystävällisyyden kanssa on selkeästi laitettu aiempaa isompi vaihde silmään. Kaikella tällä on pyrkimys vahvistaa sitä tunnetta, että valitsemalla juuri meidät teet hyvän päätöksen.
Ihmisille tämä saattaa kuitenkin näyttäytyä hämmentävänä sekä vaikeutena vertailla eri asioita, jotka vaikuttavat vastuullisuuteen tai ympäristöystävällisyyteen. Jos kärjistetysti sanottuna jokainen brändi mainostaa, aamujunan naisia lainaten, ”sustis sitä ja sustis tätä” niin miten tämä vaikuttaa ostopäätökseen esimerkiksi pesuainehyllyllä; brändi A auttaa pienentämään hiilijalanjälkeäsi, mutta brändi B onkin vähentänyt muovin määrää pakkauksessa ja brändi C on merkinnyt tuotteensa vegaaneille sopivaksi. Minkä valitset ja mikä onkaan parempi päätös?
Vastauksena kysymykseen onko vastuullisuudesta tullut liian mainstreamia sanoisin, että mahdollisesti, sekä hyvässä että pahassa. Mielestäni se on vaarassa kadottaa merkityksellisyydensä ihmisten silmissä jos emme jatka siihen panostamista pidemmälle kuin quick fixien tekemiseen. Yhdellä kampanjalla ja teolla on mahdollista saada aikaan pikavoittoja, joilla päästään eteenpäin kohti kestävämpää tulevaisuutta. Näkisin kuitenkin, että pidemmällä aikavälillä useampien ja jatkuvien tekojen vastuullisuuden eteen tekeminen on brändeille arvokkaampaa. Tämä kasvattaa uskottavuutta, jolla pääsee paremmin sen ihmisten päässä asuvan skeptikon ohi, jolloin päätös siellä pesuainehyllyllä onkin jo helpompi tehdä.